Selvisin hengissä magneetista. Lyhyesti kerrottuna se oli aivan kamalaa, pidättelin hysteeristä naurua kun minua alettiin tunkemaan sinne putkeen sisälle ja jalkapohjani kramppasi kun jännitin sitä niin paljon. Hoitaja oli kuitenkin kieltänyt hiiskumasta mihinkään suuntaan ettei kuva mene pilalle, joten kyyneleet silmissä pidättelin naurua putkessa ja totesin mielessäni että kaikenlaista… Jos joku ihmettelee tuota nauruosiota niin minä olen se, joka reagoi paniikkiin nauramalla. Kauhean kiva ominaisuus etenkin jos sattuisi ensimmäisenä paikalle autokolaritilanteeseen tms. Ja etukäteen meinasin oksentaa jännityksestä ja jälkikäteen taas laittaessani läväreitä paikalleen. Kivaa.
Oliko tämä riittävän positiivinen aloitus postaukselle hahhah :D
Mutta nyt se on takana, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Palkkioksi horror putkikekkereistä ostin itselleni erään kirjasarjan ensimmäisen osan. Sellaisen, jota olen pidempään himoinnut. Sookie Stackhouse -sarjan Dead Until Darkin. LemppariTV-sarjani True Blood perustuu tähän kyseiseen sarjaan, joten tervetuloa totaalinen koukuttuminen.
Kirjoista puheenollen, olo on vieläkin ihan tyhjä sen viimeisimmän Wallanderin jäljiltä, en voi uskoa että Mankell lopettaisi Wallanderin siihen. Onko kenelläkään parempaa tietoa aiheesta? En voi elää ilman ihanaa ruotsalaispoliisiani yhyy!
On muutenkin elämän suuria tragedioita lukea loistava kirjasarja alusta loppuun ja jäädä sen jälkeen tyhjänpäälle. Mitä seuraavaksi? Mistä seuraavaksi löydän yhtä hyvän ja riittävän moniosaisen sarjan? Yksittäiset kirjat ovat muutenkin minulle vähän kuin Pätkis, v*ttuilua. Eihän yksi kirja (tai Pätkis) riitä mihinkään!
Jee, onnea hengissä selviämisestä!
Mä en näe sun videoitasi. Olisko niihin jotain linkkiä tai mitään? Kiinnostaisi nähdä se kenkä-video. :D
ei ole :( ne videot oli silloin sen yhden palvelun kautta ja minä olen just niin käsi etten osaa niitä itse laittaa uudelleen. Pitäis alkaa opiskella youtubea.
mitä läväreitä sulla on? oon aina kuvitellut että sulla ei ois yhtään… etkös sä ollut neulakammoinen? :D
äärimmäisen neulakammoinen, (pyörtyvää sorttia :D) mutta kaikesta selviää kun tarpeeksi haluaa. 2 läväriä alla kaulalinjan.
Itekin meinasin just kysyä, että mitä läväreitä siulta löytyy…ku ei yhtään oo tajunnu, et siulla sellasia olis :O yhtä lailla yllätyin siitä, kun kirjoitit, että otat tatuoinnin :D
Ja siulla on sellainen blogi, mitä lukiessa tulee aina hirmuisen hyvälle tuulelle :)) alltime favouriittini. Ja oot saanu miutki innostuu vaatteista, joka on hyvin paljon se tämmöseltä poikatyylihuolimatonrenttu-pukeutujalta. Olet ihan sellainen ihminen, mihin tekisi mieli tutustua in real life.
kiitos <3 kiva jos saan välitettyä positiiviset fiilikset ruudun toisellekin puolelle :)
En “anna blogille kaikkeani” eli siksi nuo tatuoinnit ja lävärit ja muut voivat tuntua vieraalta, minussa on niin paljon enemmän kuin täällä blogissa kirjoitan, tämä on vain yksi puoli minusta, se hömppämuotipuoli, yritän rajata jotain ulos ja pitää tämän blogiminän itse tässä aihepiirissä. Välillä toki harhailen mutta uskon silti että kukaan ei voi väittää tuntevansa minua lukemalla vain blogia, se vaatii tutustumista oikeassa elämässä sitten jo :)
Olenko mä nyt ainut, jokaei tajua tuota lausetta :D?
Siis onko sulla leuassa vai missä ne lävistykset? (juu olen urpo)
Madisonit?
Oon lukenut kirjat kahdeksanteen osaan asti ja juuri pari päivää sitten tilasin lisää ebaysta. Ihan loistavia ja koukuttavat kyllä kunnolla. Kolmannen tuotantokauden alkua odotellessa olen viihdyttänyt itseäni katsomalla uudestaan kaksi ensimmäistä. :)
eli on mahdollista tykätä sekä sarjasta että kirjoista :)
Todellakin! Omasta mielestæ on ihan loistavaa ettæ juonet ovat kirjoissa ja teeveessæ erilaiset, olisihan se tylsææ lukea ja katsoa samat jutut.
oletko kokeillut patricia cornwellin scarpetta-sarjaa? itse olen siihen innostunut ja wallander uppoaa myös hyvin :)
on yksi Cornwell hyllyssä ja en ihan saanut siitä otetta.. se ei vaan temmannut mukaansa. Pitäis koittaa varmaan jotain toista kirjaa.
Repesin ajatukselle susta jossain kolaripaikalla nauramassa ihan hysteerisenä :–D Varmaan kaikki muut siinä kattois sillee wtf O.o
Mäki oon huomannu ittelläni kyl tommosen piirteen, että rupeen aina nauraa paniikissa tai jännittyneenä. Ja sen jälkee tulee yleensä huono olo. Jännää.
no mieti että mulle nimenomaan kävis noin :D kolaripaikalla tarvittaisiin apua ja minä nauraisin kun hullu samalla kun koittaisin auttaa. Luoja, toivon todella että noin ei koskaan käy!!
Hyvä että selvisit ilman pyörtyilyä tms. ikävämpää reaktiota magneetin alla (sisällä?) makoilusta :) Tuollaisten kokemusten jälkeen on aina vähän aikuisempi ja kokeneempi ja rohkeampi olo, kun on selvinnyt jostain etukäteen ihan mahdottomalta tuntuneesta jutusta hengissä ja vielä ihan täysjärkisenä. Kävin itse keväällä nielemässä letkua vatsan tähystyksessä ja voi että, mutta oli olo sen jälkeen aika voittamaton :D Ja voi helpottuneena ajatella, ettei thank god vähään aikaan/ikinä enää tarvitse moista uudestaan! Tai jos tarvitsee, niin tietää ettei se elo siihen kaadukaan (:
lähinnä olo on helpottunut, ja vähän sekava :D Juma, toi vatsatähystys on sellainen että toivon jottei koskaan osu kohdalle huh..
Voi ei, ihana :–D Mulla on ihan samanlailla nauramisen kanssa. Multa porattiin reikää hammaslääkärissä, ja sit kun se oli tunkemassa jotain möhlöö suuhun nauroin. Nauroin varmaan 10min putkeen, sit uus yritys hammaslääkärille mut ei. Loppujenlopuks piti tilata uus aika ;D hjuuvin mennöö
HAHAH voisin niin kuvitella ton saman tilanteen omalle kohdalle xDDD
Olen niin koukuttunut tuohon kirjasarjaan. Olen salaisesti (ja en niin salaisesti) rakastunut Eric Northmaniin. Mihin sitä muita miehiä tarvitsisi… :D
ERIC <333333333333333333
Olethan lukenut myös Mankellin kirjan Pyramidi, joka sijoittuu aikaan ennen Wallanderin poliisiuran alkua?
eikö se ollut se novellikokoelma? En ole lukenut, en pysty lukemaan novelleja kirjasta, älä kysy :D
Näin sut tänään koskarissa! :D tää ei ollu mitenkään ilmottamisen arvonen asia, mutta joka tapauksessa :D
:D juu siellä pyörin ennen ja jälkeen magneetin joka oli siellä 4. kerroksessa :)
Kiitos luojan että joku päättää sentään lukea alkuperäisen kirjasarjan ennen(jälkeen) mahdottoman suurta true blood hehkutusta. toivottavasti huomaat miten erilainen tv-sarja on alkuperäisestä kirjasarjasta. Tuntuu että kaikki jotka ennen tv-sarjaa ovat lukeneet kirjat eivät pidä tv-sarjasta (niinkuin täällä) mutta varmaan pidät kirjoja ihan humpuukina koska true blood on niin “ihana” :D
yleensä pidän kirjoista enemmän, mutta en aina. Saa nähdä kuinka tässä tapauksessa käy :)
Mun tarttis varmaan kokeilla seuraavaksi Wallanderia. Oon koukuttunut Petra Hammesfahrin kirjoihin, vaikken koskaan aikaisemmin ole tykännyt mistään murhamysteerikirjoista. Nuo Hammesfahrit vain on ihan loistavia! Tosin hän ei kirjoita kirjasarjaa, etten uskalla suositella sitä sulle. :D
murhamysteerit taas kiinnostaa erityisen paljon, pitääpä tutustua :)
Mitkä lävärit sulla on? :o Onko navassa?
on navassakin, 12 vuotta vanha :D Ihan turhahan se nykyään on mutta en vaan ole ottanut poiskaan.
Omistan kaikki True Blood kirjat paitsi viimeisimmän (ei ollut tullut vielä pehmytkantisena) ja olen aivan koukussa. Harkitsen tässä lähtöä Lontooseen jo vain sen takia, että pääsisin ostamaan sen uusimman. Yksi parhaista kirjasarjoista ikinä. Ja olen muuten aivan samaa mieltä, rakastan kirjasarjoja, yksittäiset kirjat on ihan tylsiä. Enkä ikinä malttaisi luopua mistään kirjasarjasta ja olo tuntuu ihan tyhjältä ellei sarjaa enää tehdä.
Et siis olekkaan ahtaanpaikankammoinen kun pystyit menemään putkee, jos on oikea ahtaanpaikankammo niin ei pysty menemään. Hieno huomata vai mitä?
eh.. en tiedä kuinka paljon sinä tiedät fobioista mutta nimenomaan juuri toisinpäin :D nyt todellakin tiedän että olen ahtaanpaikankammoinen. Fobia ei tarkoita sitä, että pelkäämäänsä asiaa ei missään nimessä pysty tekemään, sitä on eri asteista ja sen mukaan homma vaikeutuu mitä suurempi fobia on. Minä esimerkiksi pystyn menemään verikokeeseen (ja näköjään putkeenkin), mutta saatan pyörtyä jos paniikki tulee tilanteesta riippuen liian suureksi. Pelkotiloja voidaan myös hoitaa niin että fobiasta on mahdollista päästä eroon, tai ainakin tilannetta voidaan helpottaa (lääkkeet, terapia, itsehoito, konstit on monet). Kannattaa tutustua aiheeseen.
Voitte arvata että synnytyksen jälkeen on voittaja olo :D
voihan se olla.
Minä ainakin tykkäsin kovasti ruotsalaisen Åke Edwarsonin dekkareista. Onko tuttuja? Jos ei niin suosittelen.
ei ole tuttuja, alkoi kiinnostaa :)
Oi, kerro sitten mitä pidit ja onko tuo kuinka samanlainen sarjan kanssa? Myös oma lempisarja, mutta en ole jostain syystä noita kirjoja lukenut.. vielä.
juu :)
Noista kirjoista, oletko lukenut Sujata Masseyn Rei Shimura kirjoja? Semmosia dekkareitahan ne on, tosi kevyitä mut oikein viihdyttäviä :) Niinkuin päähenkilön nimestä saattaa arvata, niin suurimmaksi osaksi sijoittuu Japaniin. En muista montako kirjaa siihen sarjaan kuuluu mutta jokatapauksessa enemmän kuin viisi, viimeisin ja ilmeisesti viimeinen taisi ilmestyä viime vuonna.
Ja toinen kevyt dekkarisarja on Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto nro 1 kirjasarja joka sijoittuu Afrikkaan ja on oikea hyvänmielen kirjasarja :) Suosittelen kumpaakin sarjaa, jos vähän kevyempää dekkaria hakee!
oon lukenut sakun kirjahyllystä Reitä mutta en vaan tykkää. Se päähenkilö jotenkin ärsyttää mua ihan hirveästi hahhah :D en edes tiedä miksi! Naisten etsivätoimisto tulee canalilta tv-sarjana :)
No joo kieltämättä ärsyttää minuakin joskus, Rei osaa olla silloin tällöin vaan niin tyhmä :D
Mutta kaikkein kamalinta on kun kirjailija heittää veivinsä kesken pitkän sarjan, ja loppu jää avoimeksi!:D Sen takia yritän välttää kirjasarjojen lukemista jotka ovat kesken…
:—-D no tää on jo hätävarjelun liioittelua hihhi :D
mulla on niin, että kun sattuu jotain vakavaa tai joku puhuu jostain vakavasta (esim. sukulaisen kuolema) niin mun eka reaktio on nauru. ja se ei todellakaan oo hyvä asia :D jouduttiin poikkiksen kanssa kolariin ja vihdoin kun se meidän kaara kaiken pyörimisen jälkeen pysähtyi, repesin nauramaan :D se ei onneksi ollut mitenkään paha asia, kun kummallekkaan ei sattunut mitään, mut toi ei oo kauheen kiva naureskella muiden suru-jutuille :S
niin ja siis kun kaikista pahin on että se nauru tulee melkein väkisin :D
paniikkinaurulle ei oikeasti juurikaan voi mitään, etenkin jos tilanne on sekava. Toivon todella etten koskaan joudu vakavaan tilanteeseen niin että loukkaisin jotain toista naurulla jolle ei voi mitään :/
Onnea magneettikuvauksesta suoriutumiselle.
Tuommoinen magneetissa paikoillaan makoilu voisi olla haastavaa, en kärsi ahtaista paikoista, mutta se paikallaan olo. Miten voi olla paikallaan hipihiljaa, jos on aivan pakko ja tietää että se on tarpeen homman onnistumisen takia, saisin varmaan jonkun kippuraan vetävän krampin pelkästä jännityksestä :D
Kirjasarjat ovat parhautta, harva yksittäinen kirja saa luotua mieleeni täydellisenä sen maailman, vasta kirjasarjat saavat sen hitaaseen mieleeni aikaan :D
Koetan etsiä unilukemista iänikuisten Pratchettieni tilalle ja nyt fiilistelen Agatha Cristien maailmoissa, seuraavaksi voisi kokeilla noita vampyyreitasi :)
Agatha Cristie <3 Kun taas Pratchettiin en pääse sisälle vaikka kuinka yritän! Periaatteesa sen pitäisi olla juuri minun tyylistäni mutta ei vaan kolise :(
Jotkut kirjat ottavat aikansa ja osan aika ei koskaan tunnu olevan :)
Joissain elämän tyrskyissä jokin kirja saattaa nousta yllättävän merkitykselliseksi ilman järkevää syytä. Yhden joulunajan luin Runotyttö-sarjaa pelätessäni lähimmäiseni puolesta, enkä edes tajua miksi tartuin kaikista kirjoista juuri niihin. No nyt Rva Christie kolisee urakalla ja tuo iloa metromatkoihin :)
hei onnea kun selvisit tuosta putkesta ehjin nahoin :)
vielä postaukseen liittymätön kysymys:
voisitko suositella tampereelta jotain hyvää paikkaa ihonpuhdistukseen? mulla on hirveet toiveet, et saisin pitää sellasta valkosta kylpytakkia ja rentoutua eteerisessä huoneessa hoidon jälkeen mut siis joo…. mitä sä suosittelisit :D
apua, en osaa :o en ole käynyt tampereella kosmetologilla kun sattumoisin olen itse kouluttautunut sellaiseksi joten hoidan nassuni itse :D
Jos et ole jo lukenut, niin Stieg Larssonin Millenium-trilogia kannattaa kyllä lukea. Tosin kolmannen jälkeen mä olin jo valmis muuttamaan Tukholmaan löytääkseni Lisbethin. (ja niin oli miehenikin)
en ole lukenut larssonia, jotenkin epäilyttää se aihealue.. en halua varsinaisesti kärsiä kun luen kirjaa ja eläydyn aina liian tehokkaasti mukaan :D olen siis kuullut että larsson kirjoittaa suht realistisesti.
Mä eläydyn kanssa vähän turhan tehokkaasti joten tuo eka osa oli aika kamala. Toinenkin kirja vielä upposi mutta kolmannen kanssa jouduin vähän taistelemaan loppuun kun oli venytetty niin pitkäveteiseksi.
Mahtavan sarjan jälkeen on kyllä aina olo kun tyhjän päällä. Sellaisen jälkeen mun ei tulekaan luettua hetkeen mitään koska miten mikään enää voisi olla hyvä? Monesti ahmaisen sarjan päätyttyä ja lukemisen taas houkutellessa jonkun tutun vanhan lempparin ja sitten lukuinto syttyy taas!
Hei mä kans nauran paniikkitilanteissa ja muutenki hermostuneena, mikä monesti ärsyttää ihmisiä ihan kauheasti :D noh, ymmärrän kyllä, kun on joku veemäinen tilanne tai huomataan et joku juttu meni v*tuiksi ja ratkaisua ei näy, ja minä vaan nauran hysteerisenä, niin ihmiset huutaa “eikö tää susta oo muka vakava asia!?” No siis on, mutta kun :D
sit vaan pitää yrittää pihistä sieltä naurun seasta että tää on oma tapa reagoida paniikkiin :D
Voisin suositella dekkariluettavaksi Komisario Montalbanoa, joka on Andrea Camillerin käsialaa. Montalbano on tullut myös telkkarista, mutta itse olen ainakin tykännyt molemmista. Tapahtumat sijoittuu Sisiliaan ja italian käännökset on ainakin olleet aika osuvia. Sitä en tiedä tarkalleen montako kirjaa on jo käännetty suomeksi, mutta veikkaisin, että useita. Itsellä on hyllyssä 2.
toi kirjojen ( ja sen pätkiksen!) riittämättömyys on niin totta! itselleni pahin paikka oli ku potterit loppu, nyyh. kesti vaikka kuinka kauan löytää jotain muuta luettavaa sen jälkeen vaikka luen paljon ja kaikenlaisia kirjoja. Ei saisi lukea liian hyviä ja koukuttavia sarjoja. ;) toinen paha oli larssonin miehet jotka vihaavat naisia jne. trilogia. ainoo ratkasu tähän selkeesti on se et lisää hyviä ja tarpeeks pitkiä kirjasarjoja maailmaan! :)
Mä nauran myös jännittyneenä ja hermostuneena. Poikakaverin auto jäi kerran liukkailla jumiin alamäkeen, joka oli ihan jäässä. Alamäki päättyi jyrkkiin rappusiin eli hätä oli kova kun auto alkoi liukumaan alamäkeä rappusia kohti. Mut käskettiin ratin taakse ja poikakaveri yritti työntää autoa. Sain ihan hysteerisen naurukohtauksen kun tajusin mitä tapahtuu enkä saanut autoa mitenkään liikkeelle; unohdin missä on kytkin! Tilanne kuitenkin päättyi hyvin mutta kyllä oli poikakaverille selittelemistä kun se ei tästä mun naurutaudista vielä tiennyt;)
mä olen ihan myyty sekä sarjasta että noista true blood kirjoista mulla on ensimmäiset yheksän ja olen nyt 7 pokkarissa=)kohta saan myös 2 kauden dvd:llä =)
ja luin ekat 5 pokkaria tyyliin alta 2 viikon mut nyt kun on ollu kaikenlaista niin oon lukenu tota 7 varmaan 3 vko enkä oo kuin puoles välis vasta….noh onneks ne on omia niin ei tartte murehtia ettenkö jossain vaiheessa saa niitä luettua!
tarttis se kymmenes tilata=)
Hyvä että selvisit ja kuvat saatiin otettua :)
Musta tuntuu, että mulla on aivoissa menny jotku piuhat ristiin. Jos vaikka tentissä tai muuten vaan en oikein osaa, rupeaa naurattamaan ihan älyttömästi. Yo-kirjotukset oli yhtä tuskaa, kun hihitytti ihan hitosti ja opettajatkin katto ku jotai hullua meikäläisen purressa rystysiäni psykan reaaliin vastatessani! Salista päästyämme naurettiin sitten kaverin kanssa huutonaurua. Jos kaadun, repeily alkaa heti. Myös yksin ollessani. Kerrankin kaaduin pyörällä (ajoin ojaan) ja siinä sitten hekotin maassa maaten kun ohikulkija tuli kysymään että tarvitsenko apua. Hyvä siinä naurun lomasta sopertaa että kaikki on hyvin :D
Ja sitten vastakohtana, jos jännitän jotain etukäteen ja sitten _onnistun_, rupean itkemään. Kai se on joku stressireaktio, mutta on se hitto vie hämmentävää sekä itelleni että muille! Jossain vaiheessa rupeaa tietysti naurattamaan se tilanne, mutta itku ei lopu. Eli loppujen lopuksi itkun lomassa nauraa räkätän ja yritän vielä hengittääkin. Traumatisoin kyllä yhden autokouluopettajan niin pahasti, voi raukkaa…
Terapiaan sitä kai pitäis mennä?
Pätkiksiä saa nykyään onneksi pussissa paloina. Kirjaongelma on ikuinen. :/ En ole vieläkään toipunut Harry Potterin viimeisestä kirjasta. Odotin sitä kymmenen vuotta! ._.
Mitähän nyt sit lukis.
Minäkin alan joskus paniikissa nauraa. Jostain syystä kynnys nauraa on matalampi kuin kynnys itkeä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0575095385
Tästä halvalla 8 ekaa kirjaa Sookie-sarjasta! :) Itse omistan nuo, lukenut jo 6 ja voin kertoa, että kyllä koukuttaa :)
Ei muuten kannata lukea yhtään noita kirjojen kuvauksia jos adlibriksestä tilaat, jottei paljastu vahingossa mitään!
http://www.bookplus.fi/kirjat/harris,_charlaine/sookie_stackhouse_8_copy_box_set-7031061,
Tässä vielä halvempana.
Ah, rakastan niitä.
Oho, noi oliki just loppu, mut siinä ku selaat adlibristä, niin löytyy samanmoinen boksi vähän eri kansilla. Cdon.com – sivuilta löytyy muistaakseni myös :) Tulee aika halvaksi loppujen lopuksi 8 kirjaa :)
Uuh True Blood, itse en ihan vielä ole sen sorttisille vampyyrijutuille lämmennyt, mm. repesin kerran pahasti ohjelmaa katsoessani, kun päähenkilö meni baaritiskille ja tilasi juomista. ”Pullo O-negatiivista.” :D
Ja tämä ei liity tähän postaukseen lainkaan, mutta kuinka pitkä sä olet? :)
Itelle ei niinnkään noi Sookie Stackhouse-kirjat kolahtaneet, jaksoin kahlata vain toisen kirjan loppuu, mutta sen sijaan samaisen kirjailjan Harper Connelly -sarja (4 kirjaa) ovat ihan hyvä “välipala”.
itsehän myös olin kuulemma nauranut lentäessäni skootterin kyydistä auton nokkapellin kautta maahan… :D olin aika järkyttyny kun kuulin tästä!
Jee, onnittelut putkesta selviytymisestä! :) oli varmaan aikamoinen koettelemus. Mut nyt voit olla ylpeä itsestäsi.
Mä onnistuin viime viikon sairaslomalla koukuttumaan Eppu Nuotion kirjoihin, jonkin sortin dekkareita nekin. Sain viimeisimmän, Paine nimeltään, luin sen ekana ja sitten oli pakko hakea koko sarja kirjastosta. Musta, Kosto, Maksu ja Varjo on nimet. Meikäläiseen uppoaa!
luen tosi varovaisesti suomalaisia kirjoja, jotenkin ne ei yleensä onnistu koskettamaan.. paitsi ikirakkaus Arto Paasilinna ja sitten Rauha S. Virtanen ja Seljan tytöt oih!! Remestä on tullut jonkun verran luettua, ihan jees. Nuotiota en ole onnistunut vielä nappaamaan käsiini, ehkä joskus :)
Oletko lukenut Qiu Xiaolongin Chen Cao -sarjaa? Vaikka Chen asuukin Shanghaissa, hahmossa on hyvin paljon samaa erään ystadilaisen kollegan kanssa. :) Qiu on saanut inspiraationsa Beck-kirjoista, muistaakseni myös Mankell on inspiroitunut niistä. Suosittelen!
Olet varmaan lukenut Mankellin kaikki muut dekkarit, kuten myös Tanssijamestarin paluun?
Tanssinopettajan paluu? se on Mankellin paras kirja vaikkei olekaan Wallander. En koskaan kyllästy siihen <3
Chen ei ole tuttu, vielä.
Noi Sookie-kirjat on aivan mahtavia, itselläni on noista jo suurin osa :) Tosin se saattaa pilata luku nautinnon että on nähnyt sarjan tai toisin päin, itselläni ainakin kävi niin, ja se on ikävää :( En pystynyt nauttimaan sarjasta kun järkytyin näyttelijä valinnoista, kirjasta kun saa hahmojen ulkonäöstä ihan erilaisen kuvan :)
Mua pelotti tatuoinnin otto ja nauroin ihan hulluna samalla kiljuen “apua apua mä en uskalla sattuukse pidä mun jalasta kii etten potkase sua (tatuoin jalkaan kuvan) apua mä pilaan sen kuvan apua hihhi”. Katto tatuoija vähän pitkään ja sano että “et kyllä vaikuta siltä että pelottais ku noin paljon naurat” ;D
reilu viikko ja tää koetus on itsellä edessä, saa nähdä mikä hysterianauru alkaa taas kuplia :D no mutta, onneksi on ollut aikaa valmistautua henkisesti niin ehkä se ei sitten ole ihan niin kauhea tilanne kuin joku ylläripylläri :D
Täällä kävi samoin, että luettuani ensin True Blood kirjoja, en pääse enää sarjaan mukaan. Liian ristiriitaisia. :/ Olen kolunnut Kay Scarpetta-sarjan lävitse ja alkupuolen kirjat ovat selvästi parempia kuin viimeksi ilmestyneet. Voi tosin kestää hetken lämmetä päähenkilölle. :) Jos aihepiiri tosiaan kiinnostaa, niin suosittelen erittäin lämpimästi Kathy Rechsin Temperance Brennan-sarjaa. Vaikka tuon kirjasarjan pohjalta on tehty subillakin pyörivä Bones, niin minusta niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa – ainoastaan päähenkilö on saman niminen ja ruumiiden parissa pyöritään. :D (Ja englanniksi jos kielitaito antaa periksi. Tuskailen juuri nyt tuhottoman huonon suomennoksen parissa.)
Ja jos fantasia kiinnostaa yhtään, kannattaa kokeilla Ursula Le Guinin Maameren tarinoita. Tajuttoman mukaansavetävä maailma, johon välillä palaan vieläkin mielessäni.
Kokeile Ian Rankinin John Rebus-sarjaa. Vähän Wallanderin tyylinen, keski-ikäinen poliisi ratkoo rikoksia Edinburghissa. Sarja alkaa Kuurupiilo-kirjasta, suomennettu yhdeksän osaa. Suosittelen!
Hyviä ruotsalaisia dekkareita kirjoittaa myös Åsa Larsson.
http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85sa_Larsson
Ja nuo Stieg Larssonin kirjat on myös hullun hyviä!
Niin ja Jo Nesbøn kirjat on kanssa jänniä. Tapahtumat sijoittuvat Norjaan, ja ovat mielestäni aika samantyyppisiä kuin nuo ruotsalaisten kirjoittamat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jo_Nesb%C3%B8
en suostu vielä lukemaan vikaa wallanderia. Niin se ei tule vielä loppumaan.
Hah. Oon samanlainen paniikkinauraja. Järkytys/jännitys/paniikki – kaikki purkautuu nauramalla.
Meinattiin kaverin kanssa kerran ajaa hirvikolari, oli oikeasti erittäin läheltä piti -tilanne, ja kauhea naurunremakka äkkijarrutuksen päälle ja siinä kädet täristen rystyset valkoisina puristin rattia ja kyyneleet silmistä vuotaen nauraa hekotin kunnes se todellinen järkytys pääsi pintaan.
Pätkiksiä saa muuten pussissa :D
http://www.karkkigalleria.fi/media/catalog/product/cache/1/image/5e06319eda06f020e43594a9c230972d/4/0/403534patkisminibit140g_lo_1.jpg
kiitti kaikille kirjavinkeistä :) nyt ei lopu edes kesällä kirjat! Tykkään kans dekkareista.. Edellä mainittujen kirjailijoiden lisäksi pidän David Baldaccista, Liza Marklundista.. Lizan ja James Pattersonin Postikorttimurhat on myös todella hyvä :>
Hei, mulle on juuri tulossa nuo Sookie-sarjan 2 ekaa kirjaa. 3&4 tuli jo, ikävät ihmiset kirjakaupasta kiusaavat ja lähettävät jälkimmäiset ensin… Tosiaan nuo True Bloodin kaksi ekaa kautta tuli katsottua alle kolmessa viikossa niin ajattelin sitten, että pakko kai niihin kirjoihinkin on tarttua :) Mmm, Eric… <3
Itse tutustuin True Bloodiin vahingossa noin puolitoista vuotta sitten ja olen siitä saakka ollut koukussa. Ekan tuotantokauden jälkeen kahlasin kirjasarjan läpi ja pidin sitä loistavana. Tosiaankin, aivan kuten Alan Ball sanoi, “it’s like crack”! Ainoastaan viime keväänä ilmestynyt kirja oli pienoinen pettymys. Toinen tuotantokausi oli muuten paljon epätasaisempi, siinä oli todella loistavia jaksoja ja osa oli taasen aivan täyttä scheissea. Odotellaan nyt kolmatta tuotantokautta! Kunhan onnistuu pitämään kirjasarjan ja telkkarisarjan erillään, eikä koko ajan anaalisesti vertaile niitä, all is good :D Olen itse Alexander Skarsgårdin suuri fani ja kirjat lukeneena voin sanoa “Bill who?”. Eric on enemmän mun mieleen. Oikeastaan HBO-Eric on jänskämpi kuin kirja-Eric, jos mun mielipidettä kysytään. Jos Alex miellyttää, katso ihmeessä Generation Kill, HBO:n tuotos sekin!
Voin lämpimästi suositella sulle Patricia Briggsin Mercy Thompson-sarjaa. Aivan loistava, se alkaa olemaan mulle mieluisampi kuin Charlaine Harrisin tuotos! Ja jos haluat fanittaa ilkeää vampyyriä, tsekkaa tuo Vampire Diaries telkkari-sarja. Muuten mitäänsanomaton mutta Ian Somerhalderin Damon on todella veijari. Katson sitä vaan nähdäkseni mitä se Damon taas keksii!
Suosittelen ehdottomasti Stieg Larssenin trilogiaa, aivan mahtava!
Kotimaisista suosittelen tutustumaan Taavi Soininvaaran dekkarituotantoon järjestyksessä alkaen Ebola Helsinki-kirjasta siirtyen Inferno.fi -kirjaan jne.
ääh, se on ihan maailman ärsyttävintä kun löytää jonkun hyvän kirjan joka imasee mukaansa ja sit huomaakin että se on loppu, EIKÄ OLE EDES JATKOA? ihan kamalaa. kyllä siitä kirjasarjankin loppumisesta tulee toisaalta aika tyhjä olo. Mut suosittelen myös tota stiegin trilogiaa dekkari-ihmisenä, ihan kauheesti enempää en oo harmikseni ehtinytkään lukea abivuoden takia… Nyt kyllä ihan mielellään otan kaikkia ehdotuksia vastaan ! :D
Olen vasta aloittanut tuon Wallander-sarjan, osaisiko joku kertoa mikä kirja edeltää Hymyilevää miestä? Olen aloittanut sarjan kirjojen takakannessa olevassa järjestyksessä, mutta tuon luettuani tuli sellainen olo että väliin kuuluisi joku…Se juttu nimittäin että Wallander olisi ampunut ihmisen ei selvinnyt, puuttuuko välistä kirja (luin sitä ennen Kasvottoman kuoleman ja Riian verikoirat) vai selviääkö juttu myöhemmin? Muutoin tuntuisi aikajärjestys olevan kohdillaan…??
Hymyilevää miestä ennen on tullut Valkoinen naarasleijona, jota ei vissiin ikinä julkaistu pokkarina. Parhaillaan muuten mulla iltalukemisena.
Ja Nelliina, lue ne Stieg Larssonit vaikka niitä ei ole kuin se kolme!
Mankellin viimeisin (suomennettu) rikosromaani on muuten Savuna ilmaan
http://www.tornio.fi/MankellHenning#Savuna%20ilmaan.
mä sain sillon onneks kuunnella jotai paskaa levyä ja sitte jopa nukahdinki sinne (:
Ok, kiitos prefecta! Harmillista että ne kirjat ei ole takakannessa aikajärjestyksessä, niin kuin voisi olettaa…
Ja suosittelen myös Stieg Larssoneita!
Varaudu totaaliseen koukuttumiseen :D Mäkin päätin tilata ensimmäiset 8 kirjaa sarjasta, kun tuli katsottua molemmat kaudet True Bloodista. Sen verran hyvin upposivat, että luin kirjat alle kahdessa viikossa (viimeinen osa meni yhellä istumalla, meni vaan 8h :D) Nyt odottelen sarjan kymmenettä osaa, joka ilmestyi toukokuun alussa jenkeissä.
Ps. bookplus.fi:stä saa kyseiset pokkarit kivaan hintaan, alle 7e halvimmat paperbackit :) ja siellä toi 8-päck oli 33e, eli paljon halvempi kuin tuolla adlibriksessa.
Stieg Larssonit joo ehdottomasti, ja sitten kannattaa tsekata kanssa Sjöwall&Wahlö:n Beck sarja ja Jo Nesbøn kirjat.
Jälkimmäisten koukuttavuudesta kertoo aika paljon et oon lukenut niitä lähinnä ruotsiksi ja ne on myös kirjoja jotka saan kyseisellä kielellä ihan oikeesti luettuakin loppuun koska kuumottaa niin paljon miten siinä käy =D Ja noista Beck kirjoista on kyllä ainakin mun lukemat vanhat (jostan 60/70-luvulta) suomennokset ihan luokattoman huonoja… Mäkin kääntäisin ne paremmin, mutta silti ne toimii kyllä. Ja niistä voi kyllä olla olemassa uudempiakin versioita =D
Ootko lukenu Janet Evanovichin Stephanie Plum – kirjoja? Niitä lukiessa monta kertaa saa nauraa ääneen eli ei ihan Mankellin tapaisia, mutta tosi hyviä. Niitä on ilmestyny oisko 20 kirjaa mut suomennettu vasta 5, ite tilailinki netistä englanninkielisenä kun en malttanu oottaa loppujen suomentamista. :D